Alkuteos Kvinnen i plast (2010), suomentanut Outi Menna, Like 2011
Gunnarstrandan ja Frölich seikkailevat jälleen, mukaansatempaavasti kuten aina.
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
tiistai 24. tammikuuta 2012
**** Risto Isomäki, Jumalan pikkusormi
Tammi 2009.
Isomäen kirjoista olen aiemmin lukenut Sarasvatin hiekkaa ja Litium 6. Nyt jumalan pikkusormi on kerrotana yhtä hyvää, joskin näissä aina tuntuu jäävän jotenkin kesken ihmisten kuvaus ja heidän tarinansa. Juuri kun kirja imaisee mukaansa, niin ollaan jo loppuvaiheissa.
Isomäen kirjoista olen aiemmin lukenut Sarasvatin hiekkaa ja Litium 6. Nyt jumalan pikkusormi on kerrotana yhtä hyvää, joskin näissä aina tuntuu jäävän jotenkin kesken ihmisten kuvaus ja heidän tarinansa. Juuri kun kirja imaisee mukaansa, niin ollaan jo loppuvaiheissa.
maanantai 16. tammikuuta 2012
* Michael Connelly, Kuilun partaalla
Alkuteos The Narrows 2004, suomentanut Kimmo Paukku
Amerikkalaiset eivät osaa kirjoittaa kuin sarjamurhaajista.
Amerikkalaiset eivät osaa kirjoittaa kuin sarjamurhaajista.
maanantai 9. tammikuuta 2012
*** Leighton Gage, Haudatut muukalaiset
Helsinki-kirjat (Otavan kirjapaino 2010). Alkuteos Buried strangers 2009. Suomentanut Pasi Rakas Jääskeläinen
Amerikkalainen kirjailija kirjoittaa Brasilian epäkohdista ja varsinkin rikollisuudesta ja huonosta köyhien kohtelusta. Aika ylimielistä toimintaa kirjailijalta joka on kotoisin maaasta, jossa yli 30 000 ihmistä vuodessa murhataan tuliasein.
No joo, kirja on kumminkin ihan hyvä. Joku Booklist mainostaa Silva-dekkareita Etelä-Amerikan Kurt Wallanderiksi, mutta juuri kauemmas ei voi arviollaan mennä pieleen. Yhteistä on, että molemmat kirjailijat käsittelevät vaikeita asioita, mutta muuten yhteistä ei kyllä ole.
Amerikkalainen kirjailija kirjoittaa Brasilian epäkohdista ja varsinkin rikollisuudesta ja huonosta köyhien kohtelusta. Aika ylimielistä toimintaa kirjailijalta joka on kotoisin maaasta, jossa yli 30 000 ihmistä vuodessa murhataan tuliasein.
No joo, kirja on kumminkin ihan hyvä. Joku Booklist mainostaa Silva-dekkareita Etelä-Amerikan Kurt Wallanderiksi, mutta juuri kauemmas ei voi arviollaan mennä pieleen. Yhteistä on, että molemmat kirjailijat käsittelevät vaikeita asioita, mutta muuten yhteistä ei kyllä ole.
torstai 5. tammikuuta 2012
**** Marko Kilpi, Elävien kirjoihin
Gummerus 2011
Osui kirjastossa käsiin tuo Marko Kilven uusin, joka sitten tällä viikolla julkistettiin Savonia-palkinnon voittajaksi. No, savolaisuudesta huolimatta kirja oli erittäin hyvä, edellisiäkin parempi minusta.
Huumerikollisuus ja poliisin työ ovat kirjan teemat, kuvaus on varsin pitkälle uskottavaa ja hahmot kypsempiä kuin aiemmissa kirjoissa. Toivottavasti kirjailija jatkaa samalla kirja/vuosi tahdilla!
Osui kirjastossa käsiin tuo Marko Kilven uusin, joka sitten tällä viikolla julkistettiin Savonia-palkinnon voittajaksi. No, savolaisuudesta huolimatta kirja oli erittäin hyvä, edellisiäkin parempi minusta.
Huumerikollisuus ja poliisin työ ovat kirjan teemat, kuvaus on varsin pitkälle uskottavaa ja hahmot kypsempiä kuin aiemmissa kirjoissa. Toivottavasti kirjailija jatkaa samalla kirja/vuosi tahdilla!
tiistai 3. tammikuuta 2012
***½ Reijo Mäki, Pitkä Lounas
Seven 2011 (pokkari), alunperin Otava 2002
Varesmiehen kirja kertoo luomiskykynsä hukanneesta turkulaisesta rikoskirjailijasta, jota joku neuvoo välillä kirjoittamaan itsestään romaanin, josko sitä kautta syntyisi lisää dekkareita.
Tätä olin lukenut joskus alkua mutta jättänyt kesken, syytä en muista, mutta alku nyt ei ole kovin mukaansatempaava, vaikkakin kaikki Mäen maneerit ovat mukana koomisista sanonnoista arkistetun seksuaalisuuden kuvauksiin.
Kankean alun jälkeen juttu lähtee kumminkin lentoon ja on myönnettävä, että pidin päähenkilöä huomattavasti uskottavampana kuin Vares-nimistä yksityisetsivää kaikkine hieman yliammuttuine väkivaltaseikkailuineen.
Varesmiehen kirja kertoo luomiskykynsä hukanneesta turkulaisesta rikoskirjailijasta, jota joku neuvoo välillä kirjoittamaan itsestään romaanin, josko sitä kautta syntyisi lisää dekkareita.
Tätä olin lukenut joskus alkua mutta jättänyt kesken, syytä en muista, mutta alku nyt ei ole kovin mukaansatempaava, vaikkakin kaikki Mäen maneerit ovat mukana koomisista sanonnoista arkistetun seksuaalisuuden kuvauksiin.
Kankean alun jälkeen juttu lähtee kumminkin lentoon ja on myönnettävä, että pidin päähenkilöä huomattavasti uskottavampana kuin Vares-nimistä yksityisetsivää kaikkine hieman yliammuttuine väkivaltaseikkailuineen.
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
*** P.D. James, Majakka
The Lighthouse (2005), Suomentanut Jaakko kankaanpää (2006)
Tästä olikin viimeinen sivu vielä lukematta, en viitsinyt ottaa reissuun mukaan. Tämä on ensimmäinen P.D. Jamesin kirja jonka muistan lukeneeni, olen jostain syystä vähän vierastanut kirjailijaa, en kylläkään keksi miksi. Kirja kertoo poliisikomentaja Dalglieshistä, komisariosta josta käytetään etunimeä Kate ja vähän muustakin. Sarja on kai televisiostakin tuttu, mutta en ole tullut seuranneeksi.
Kirja oli ihan ok, pahimmat naiskirjailijoiden pulmat (pukeutumisen ym. turhanpäiväisen kuvailu) on varsin hillityllä tasolla. Ympäristöä kuvaillaan riittävästi, sen voi ihan hyvin kuvitella edessään.
Henkilöidenkin kuvaus on ok, ne ovat pääasiassa uskottavia (tyylilajin rajoitukset huomioiden).
Suomen kieli oli sujuvaa, ainakin yksittäisen nimivirheen löysin, mutta voihan se olla alkuperäisessä tekstissäkin.
Tästä olikin viimeinen sivu vielä lukematta, en viitsinyt ottaa reissuun mukaan. Tämä on ensimmäinen P.D. Jamesin kirja jonka muistan lukeneeni, olen jostain syystä vähän vierastanut kirjailijaa, en kylläkään keksi miksi. Kirja kertoo poliisikomentaja Dalglieshistä, komisariosta josta käytetään etunimeä Kate ja vähän muustakin. Sarja on kai televisiostakin tuttu, mutta en ole tullut seuranneeksi.
Kirja oli ihan ok, pahimmat naiskirjailijoiden pulmat (pukeutumisen ym. turhanpäiväisen kuvailu) on varsin hillityllä tasolla. Ympäristöä kuvaillaan riittävästi, sen voi ihan hyvin kuvitella edessään.
Henkilöidenkin kuvaus on ok, ne ovat pääasiassa uskottavia (tyylilajin rajoitukset huomioiden).
Suomen kieli oli sujuvaa, ainakin yksittäisen nimivirheen löysin, mutta voihan se olla alkuperäisessä tekstissäkin.
*** Sari Malkamäki, Jokin yhteinen maailma
Otava 2002
Olen lukenut kaksi tai kolme Malkamäen kirjaa aiemmin, olisko ollut novellikokoelma ja pari romaania. Ne kaikki jotenkin muistuttavat toisiaan, kerronta on sinänsä sujuvaa, mutta minulle hahmot jäävät ohuiksi. Arvostan juonta, tässä kirjassa on aikajana, mutta juonen kuljetus ei ainakaan minua innosta. Toisaalta juonta on selvästi riittävästi, sillä luin kirjan viime yönä vatsan kivistäessä ja kun uni ei oikein tullut. Eli kun kerran luin kirjan lähes yhdeltä istumalta, niin eiköhän kirja kaikkiaan ollut ihan hyvä.
Olen lukenut kaksi tai kolme Malkamäen kirjaa aiemmin, olisko ollut novellikokoelma ja pari romaania. Ne kaikki jotenkin muistuttavat toisiaan, kerronta on sinänsä sujuvaa, mutta minulle hahmot jäävät ohuiksi. Arvostan juonta, tässä kirjassa on aikajana, mutta juonen kuljetus ei ainakaan minua innosta. Toisaalta juonta on selvästi riittävästi, sillä luin kirjan viime yönä vatsan kivistäessä ja kun uni ei oikein tullut. Eli kun kerran luin kirjan lähes yhdeltä istumalta, niin eiköhän kirja kaikkiaan ollut ihan hyvä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)