tiistai 1. toukokuuta 2012

**** Håkan Nesser, Tapaus G - murha menneisyydestä

Tammi 2012, Alkuperäisteos Fallet G, Suomentanut Saara Villa

Van  Veeteren -sarjan parhaita ellei paras!

perjantai 13. huhtikuuta 2012

*** Anne Swärd, Kesällä kerran

Otava 2012, alkuperäisteos Polarsommar 2003, suomentanut Katriina Huttunen

Monen eri kertojan kautta kuvattu perhedraama. Ihan hyvä ja mukavasti kuljetettu tarina. Aika tyhjänpäiväinen sisältö tosin kun sitä näin lukemisen jälkeen yrittää luokitella. No näitä perhehelvettikuvauksia tietysti kirjallisuus suoltaa ja niitä pitänee kirjoittaa jos haluaa menestyä kirjallisissa piireissä.

**** Jo Nesbo, Aave

Johnny Kniga 2011, suomentanut Outi Menna, alkuperäisteos Gjenferd

Viihdyttävä kuten aina ja tarina kulkee eteenpäin sujuvasti ja imee mukaansa. Samat vanhat Harry Hole -teemat toistuvat ja se vähän jo häiritsee.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

*** Lars Kepler, Paganini ja Paholainen

Tammi 2011, suomentanut Elina Uotila, alkuperäisteos Paganinikontraktet.

Viihdyttävä, mutta kahden kirjoittajan tekemänä kovin epätasainen. Sujuvasti kirjoitettu ja suomennettu, viihdearvosta pisteet.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

**** Jarkko Sipilä, Muru

Crime Time 2011

Perinteistä Takamäki-laatua Sipilältä. Kerronta on sujuvaa ja tarina koko lailla uskottavaa. Juoni kulkee ja vähän on sanomaakin ympätty sekaan. Mikä voisikaan olla parempaa ajanvietettä kirjojen parissa kuin toimiva ja selkeä dekkari!

lauantai 17. maaliskuuta 2012

¤¤¤ Jörn Donner, Berliini-raportti 1958-2008


Otava 2008.

Tuli käytyä talvilomalla kaupunkimatkalla Berliinissä tutustumassa kaupunkiin. Olen kylläkin tehnyt kaupungissa aiemmin 42, 195 km mittaisen sightseeingin jaloin, mutta oikeastaan kaupunki oli uusi ja tuntematon. Kirjastosta matkaoppaita katsellessa mukaan tarttui Berliini-raportti, josta toki olen lukenut aiemminkin. Takaisin tultua sen lukeminen tuntui tarkoituksenmukaiselta.

Hattua täytyy tietysti nostaa Jörn Donnerille pitkäaikaisesta havainnoinnista Berliinissä. Kirja avautui reissun jälkeen varsin hyvin, lähes kaikki paikat kirjassa tunnisti, ainakin ne oli havainnoinut kartalta.

Kirjan lukeminen oli kuitenkin aika raskasta, se ei kuljettanut eteenpäin, eikä siihen syntynyt vetoa. Aihe kokonaisuudessaan sai kuitenkin minut lukemaan kirjan loppuun, osin myös se, että oli mielenkiintoista odottaa myöhempien vuosien täydennysosioita.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

*** Jonni Aho, Musta sade

Revontuli, 2002

Ryhdyin katsomaan aakkosjärjestyksessä kirjaston dekkarihyllyä ja tämä oli alkupäässä. Ei ollenkaan kehno kirja, ihan mukavalta tuntui. Valitettavasti on toistaiseksi jäänyt kirjoittajansa ainoaksi kaunokirjalliseksi teokseksi. Kannattaisi jatkaa.

Sinänsä aakkosjärjestyshomma ei sitten seuraavan kirjailijan kohdalla toiminut, yritin lukea Jaana Airaksisen kirjoja, mutta totesin että en siihen kyllä kykene. Täytyy yrittää joskus uudestaan, mutta pidän puolikkaan kirjan jälkeen erikoisena, että nämä ovat ylittäneet julkaisukynnyksen.