Tammi 2012, Alkuperäisteos Fallet G, Suomentanut Saara Villa
Van Veeteren -sarjan parhaita ellei paras!
Van Veeteren -sarjan parhaita ellei paras!
tiistai 1. toukokuuta 2012
perjantai 13. huhtikuuta 2012
*** Anne Swärd, Kesällä kerran
Otava 2012, alkuperäisteos Polarsommar 2003, suomentanut Katriina Huttunen
Monen eri kertojan kautta kuvattu perhedraama. Ihan hyvä ja mukavasti kuljetettu tarina. Aika tyhjänpäiväinen sisältö tosin kun sitä näin lukemisen jälkeen yrittää luokitella. No näitä perhehelvettikuvauksia tietysti kirjallisuus suoltaa ja niitä pitänee kirjoittaa jos haluaa menestyä kirjallisissa piireissä.
Monen eri kertojan kautta kuvattu perhedraama. Ihan hyvä ja mukavasti kuljetettu tarina. Aika tyhjänpäiväinen sisältö tosin kun sitä näin lukemisen jälkeen yrittää luokitella. No näitä perhehelvettikuvauksia tietysti kirjallisuus suoltaa ja niitä pitänee kirjoittaa jos haluaa menestyä kirjallisissa piireissä.
**** Jo Nesbo, Aave
Johnny Kniga 2011, suomentanut Outi Menna, alkuperäisteos Gjenferd
Viihdyttävä kuten aina ja tarina kulkee eteenpäin sujuvasti ja imee mukaansa. Samat vanhat Harry Hole -teemat toistuvat ja se vähän jo häiritsee.
Viihdyttävä kuten aina ja tarina kulkee eteenpäin sujuvasti ja imee mukaansa. Samat vanhat Harry Hole -teemat toistuvat ja se vähän jo häiritsee.
lauantai 7. huhtikuuta 2012
*** Lars Kepler, Paganini ja Paholainen
Tammi 2011, suomentanut Elina Uotila, alkuperäisteos Paganinikontraktet.
Viihdyttävä, mutta kahden kirjoittajan tekemänä kovin epätasainen. Sujuvasti kirjoitettu ja suomennettu, viihdearvosta pisteet.
Viihdyttävä, mutta kahden kirjoittajan tekemänä kovin epätasainen. Sujuvasti kirjoitettu ja suomennettu, viihdearvosta pisteet.
tiistai 20. maaliskuuta 2012
**** Jarkko Sipilä, Muru
Crime Time 2011
Perinteistä Takamäki-laatua Sipilältä. Kerronta on sujuvaa ja tarina koko lailla uskottavaa. Juoni kulkee ja vähän on sanomaakin ympätty sekaan. Mikä voisikaan olla parempaa ajanvietettä kirjojen parissa kuin toimiva ja selkeä dekkari!
Perinteistä Takamäki-laatua Sipilältä. Kerronta on sujuvaa ja tarina koko lailla uskottavaa. Juoni kulkee ja vähän on sanomaakin ympätty sekaan. Mikä voisikaan olla parempaa ajanvietettä kirjojen parissa kuin toimiva ja selkeä dekkari!
lauantai 17. maaliskuuta 2012
¤¤¤ Jörn Donner, Berliini-raportti 1958-2008
Otava 2008.
Tuli käytyä talvilomalla kaupunkimatkalla Berliinissä tutustumassa kaupunkiin. Olen kylläkin tehnyt kaupungissa aiemmin 42, 195 km mittaisen sightseeingin jaloin, mutta oikeastaan kaupunki oli uusi ja tuntematon. Kirjastosta matkaoppaita katsellessa mukaan tarttui Berliini-raportti, josta toki olen lukenut aiemminkin. Takaisin tultua sen lukeminen tuntui tarkoituksenmukaiselta.
Hattua täytyy tietysti nostaa Jörn Donnerille pitkäaikaisesta havainnoinnista Berliinissä. Kirja avautui reissun jälkeen varsin hyvin, lähes kaikki paikat kirjassa tunnisti, ainakin ne oli havainnoinut kartalta.
Kirjan lukeminen oli kuitenkin aika raskasta, se ei kuljettanut eteenpäin, eikä siihen syntynyt vetoa. Aihe kokonaisuudessaan sai kuitenkin minut lukemaan kirjan loppuun, osin myös se, että oli mielenkiintoista odottaa myöhempien vuosien täydennysosioita.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
*** Jonni Aho, Musta sade
Revontuli, 2002
Ryhdyin katsomaan aakkosjärjestyksessä kirjaston dekkarihyllyä ja tämä oli alkupäässä. Ei ollenkaan kehno kirja, ihan mukavalta tuntui. Valitettavasti on toistaiseksi jäänyt kirjoittajansa ainoaksi kaunokirjalliseksi teokseksi. Kannattaisi jatkaa.
Sinänsä aakkosjärjestyshomma ei sitten seuraavan kirjailijan kohdalla toiminut, yritin lukea Jaana Airaksisen kirjoja, mutta totesin että en siihen kyllä kykene. Täytyy yrittää joskus uudestaan, mutta pidän puolikkaan kirjan jälkeen erikoisena, että nämä ovat ylittäneet julkaisukynnyksen.
Ryhdyin katsomaan aakkosjärjestyksessä kirjaston dekkarihyllyä ja tämä oli alkupäässä. Ei ollenkaan kehno kirja, ihan mukavalta tuntui. Valitettavasti on toistaiseksi jäänyt kirjoittajansa ainoaksi kaunokirjalliseksi teokseksi. Kannattaisi jatkaa.
Sinänsä aakkosjärjestyshomma ei sitten seuraavan kirjailijan kohdalla toiminut, yritin lukea Jaana Airaksisen kirjoja, mutta totesin että en siihen kyllä kykene. Täytyy yrittää joskus uudestaan, mutta pidän puolikkaan kirjan jälkeen erikoisena, että nämä ovat ylittäneet julkaisukynnyksen.
torstai 9. helmikuuta 2012
**** Henning Mankell, Likainen enkeli
Otava 2011, Alkuteos Minnet av en smutsig ängel, suomentanut Kari Koski.
Mankellin Afrikka-romaaneja ei kannata verrata Wallander-sarjaan , tämä kirja oli historiallinen romaani samaan tapaan kuin Syvyys ja Tuulten poika. Tästä kyllä tykkäsin, mutta Syvyys on kirjana vaikuttavampi.
Mankellin Afrikka-romaaneja ei kannata verrata Wallander-sarjaan , tämä kirja oli historiallinen romaani samaan tapaan kuin Syvyys ja Tuulten poika. Tästä kyllä tykkäsin, mutta Syvyys on kirjana vaikuttavampi.
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
***+, Kjell Eriksson, Yökehrääjä
Alkuteos Nattkärran, suomentanut Kimmo Lilja, Blue moon 2009
Ihan oikeastaan mukava dekkari.
Ihan oikeastaan mukava dekkari.
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
***½ Kjell Ola Dahl, Ystävyyden muisto
Alkuteos Kvinnen i plast (2010), suomentanut Outi Menna, Like 2011
Gunnarstrandan ja Frölich seikkailevat jälleen, mukaansatempaavasti kuten aina.
Gunnarstrandan ja Frölich seikkailevat jälleen, mukaansatempaavasti kuten aina.
tiistai 24. tammikuuta 2012
**** Risto Isomäki, Jumalan pikkusormi
Tammi 2009.
Isomäen kirjoista olen aiemmin lukenut Sarasvatin hiekkaa ja Litium 6. Nyt jumalan pikkusormi on kerrotana yhtä hyvää, joskin näissä aina tuntuu jäävän jotenkin kesken ihmisten kuvaus ja heidän tarinansa. Juuri kun kirja imaisee mukaansa, niin ollaan jo loppuvaiheissa.
Isomäen kirjoista olen aiemmin lukenut Sarasvatin hiekkaa ja Litium 6. Nyt jumalan pikkusormi on kerrotana yhtä hyvää, joskin näissä aina tuntuu jäävän jotenkin kesken ihmisten kuvaus ja heidän tarinansa. Juuri kun kirja imaisee mukaansa, niin ollaan jo loppuvaiheissa.
maanantai 16. tammikuuta 2012
* Michael Connelly, Kuilun partaalla
Alkuteos The Narrows 2004, suomentanut Kimmo Paukku
Amerikkalaiset eivät osaa kirjoittaa kuin sarjamurhaajista.
Amerikkalaiset eivät osaa kirjoittaa kuin sarjamurhaajista.
maanantai 9. tammikuuta 2012
*** Leighton Gage, Haudatut muukalaiset
Helsinki-kirjat (Otavan kirjapaino 2010). Alkuteos Buried strangers 2009. Suomentanut Pasi Rakas Jääskeläinen
Amerikkalainen kirjailija kirjoittaa Brasilian epäkohdista ja varsinkin rikollisuudesta ja huonosta köyhien kohtelusta. Aika ylimielistä toimintaa kirjailijalta joka on kotoisin maaasta, jossa yli 30 000 ihmistä vuodessa murhataan tuliasein.
No joo, kirja on kumminkin ihan hyvä. Joku Booklist mainostaa Silva-dekkareita Etelä-Amerikan Kurt Wallanderiksi, mutta juuri kauemmas ei voi arviollaan mennä pieleen. Yhteistä on, että molemmat kirjailijat käsittelevät vaikeita asioita, mutta muuten yhteistä ei kyllä ole.
Amerikkalainen kirjailija kirjoittaa Brasilian epäkohdista ja varsinkin rikollisuudesta ja huonosta köyhien kohtelusta. Aika ylimielistä toimintaa kirjailijalta joka on kotoisin maaasta, jossa yli 30 000 ihmistä vuodessa murhataan tuliasein.
No joo, kirja on kumminkin ihan hyvä. Joku Booklist mainostaa Silva-dekkareita Etelä-Amerikan Kurt Wallanderiksi, mutta juuri kauemmas ei voi arviollaan mennä pieleen. Yhteistä on, että molemmat kirjailijat käsittelevät vaikeita asioita, mutta muuten yhteistä ei kyllä ole.
torstai 5. tammikuuta 2012
**** Marko Kilpi, Elävien kirjoihin
Gummerus 2011
Osui kirjastossa käsiin tuo Marko Kilven uusin, joka sitten tällä viikolla julkistettiin Savonia-palkinnon voittajaksi. No, savolaisuudesta huolimatta kirja oli erittäin hyvä, edellisiäkin parempi minusta.
Huumerikollisuus ja poliisin työ ovat kirjan teemat, kuvaus on varsin pitkälle uskottavaa ja hahmot kypsempiä kuin aiemmissa kirjoissa. Toivottavasti kirjailija jatkaa samalla kirja/vuosi tahdilla!
Osui kirjastossa käsiin tuo Marko Kilven uusin, joka sitten tällä viikolla julkistettiin Savonia-palkinnon voittajaksi. No, savolaisuudesta huolimatta kirja oli erittäin hyvä, edellisiäkin parempi minusta.
Huumerikollisuus ja poliisin työ ovat kirjan teemat, kuvaus on varsin pitkälle uskottavaa ja hahmot kypsempiä kuin aiemmissa kirjoissa. Toivottavasti kirjailija jatkaa samalla kirja/vuosi tahdilla!
tiistai 3. tammikuuta 2012
***½ Reijo Mäki, Pitkä Lounas
Seven 2011 (pokkari), alunperin Otava 2002
Varesmiehen kirja kertoo luomiskykynsä hukanneesta turkulaisesta rikoskirjailijasta, jota joku neuvoo välillä kirjoittamaan itsestään romaanin, josko sitä kautta syntyisi lisää dekkareita.
Tätä olin lukenut joskus alkua mutta jättänyt kesken, syytä en muista, mutta alku nyt ei ole kovin mukaansatempaava, vaikkakin kaikki Mäen maneerit ovat mukana koomisista sanonnoista arkistetun seksuaalisuuden kuvauksiin.
Kankean alun jälkeen juttu lähtee kumminkin lentoon ja on myönnettävä, että pidin päähenkilöä huomattavasti uskottavampana kuin Vares-nimistä yksityisetsivää kaikkine hieman yliammuttuine väkivaltaseikkailuineen.
Varesmiehen kirja kertoo luomiskykynsä hukanneesta turkulaisesta rikoskirjailijasta, jota joku neuvoo välillä kirjoittamaan itsestään romaanin, josko sitä kautta syntyisi lisää dekkareita.
Tätä olin lukenut joskus alkua mutta jättänyt kesken, syytä en muista, mutta alku nyt ei ole kovin mukaansatempaava, vaikkakin kaikki Mäen maneerit ovat mukana koomisista sanonnoista arkistetun seksuaalisuuden kuvauksiin.
Kankean alun jälkeen juttu lähtee kumminkin lentoon ja on myönnettävä, että pidin päähenkilöä huomattavasti uskottavampana kuin Vares-nimistä yksityisetsivää kaikkine hieman yliammuttuine väkivaltaseikkailuineen.
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
*** P.D. James, Majakka
The Lighthouse (2005), Suomentanut Jaakko kankaanpää (2006)
Tästä olikin viimeinen sivu vielä lukematta, en viitsinyt ottaa reissuun mukaan. Tämä on ensimmäinen P.D. Jamesin kirja jonka muistan lukeneeni, olen jostain syystä vähän vierastanut kirjailijaa, en kylläkään keksi miksi. Kirja kertoo poliisikomentaja Dalglieshistä, komisariosta josta käytetään etunimeä Kate ja vähän muustakin. Sarja on kai televisiostakin tuttu, mutta en ole tullut seuranneeksi.
Kirja oli ihan ok, pahimmat naiskirjailijoiden pulmat (pukeutumisen ym. turhanpäiväisen kuvailu) on varsin hillityllä tasolla. Ympäristöä kuvaillaan riittävästi, sen voi ihan hyvin kuvitella edessään.
Henkilöidenkin kuvaus on ok, ne ovat pääasiassa uskottavia (tyylilajin rajoitukset huomioiden).
Suomen kieli oli sujuvaa, ainakin yksittäisen nimivirheen löysin, mutta voihan se olla alkuperäisessä tekstissäkin.
Tästä olikin viimeinen sivu vielä lukematta, en viitsinyt ottaa reissuun mukaan. Tämä on ensimmäinen P.D. Jamesin kirja jonka muistan lukeneeni, olen jostain syystä vähän vierastanut kirjailijaa, en kylläkään keksi miksi. Kirja kertoo poliisikomentaja Dalglieshistä, komisariosta josta käytetään etunimeä Kate ja vähän muustakin. Sarja on kai televisiostakin tuttu, mutta en ole tullut seuranneeksi.
Kirja oli ihan ok, pahimmat naiskirjailijoiden pulmat (pukeutumisen ym. turhanpäiväisen kuvailu) on varsin hillityllä tasolla. Ympäristöä kuvaillaan riittävästi, sen voi ihan hyvin kuvitella edessään.
Henkilöidenkin kuvaus on ok, ne ovat pääasiassa uskottavia (tyylilajin rajoitukset huomioiden).
Suomen kieli oli sujuvaa, ainakin yksittäisen nimivirheen löysin, mutta voihan se olla alkuperäisessä tekstissäkin.
*** Sari Malkamäki, Jokin yhteinen maailma
Otava 2002
Olen lukenut kaksi tai kolme Malkamäen kirjaa aiemmin, olisko ollut novellikokoelma ja pari romaania. Ne kaikki jotenkin muistuttavat toisiaan, kerronta on sinänsä sujuvaa, mutta minulle hahmot jäävät ohuiksi. Arvostan juonta, tässä kirjassa on aikajana, mutta juonen kuljetus ei ainakaan minua innosta. Toisaalta juonta on selvästi riittävästi, sillä luin kirjan viime yönä vatsan kivistäessä ja kun uni ei oikein tullut. Eli kun kerran luin kirjan lähes yhdeltä istumalta, niin eiköhän kirja kaikkiaan ollut ihan hyvä.
Olen lukenut kaksi tai kolme Malkamäen kirjaa aiemmin, olisko ollut novellikokoelma ja pari romaania. Ne kaikki jotenkin muistuttavat toisiaan, kerronta on sinänsä sujuvaa, mutta minulle hahmot jäävät ohuiksi. Arvostan juonta, tässä kirjassa on aikajana, mutta juonen kuljetus ei ainakaan minua innosta. Toisaalta juonta on selvästi riittävästi, sillä luin kirjan viime yönä vatsan kivistäessä ja kun uni ei oikein tullut. Eli kun kerran luin kirjan lähes yhdeltä istumalta, niin eiköhän kirja kaikkiaan ollut ihan hyvä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)